»Eipä sitä käy kummasteleminen, jos murehtisikin», sanoi toinen.
Lauri ei virkkanut mitään. Ja vieraista tuntui kuin Lauri ei olisi maantiestä niin paljon iloinnut kuin he.
VIII
Laurilla olisi ollut paljon lyhempi matka kirkonkylään Mukkajupukan ja Särkijärven kautta, mutta hän valitsi kuitenkin Teurajärven tien, saadakseen kulkea pitkin tielinjaa ja vielä ottaakseen huomioon yhtä ja toista.
Teurajärven isännät olivat olleet talossa yötä ja aamuvarhaisella lähteneet kotijärveä kohti.
Vasta seuraavana aamuna Lauri valmistausi matkaan. Hänen oli täytynyt järjestää töitä kotona, ja sitäpaitsi oli hän vielä tutkinut kaikki maantietä koskevat asiakirjat ja kartat.
Aamu oli valjennut kirkkaan kuulakkana ja kuuraisena. Ilma oli niin puhtaan selkeä, että järveä ympäröivät vaarat näyttivät tulleen aivan viereen. Pihalle, suuren kiven viereen, näkyi Mukkajupukan kalju laki kuin jättiläismätäs.
Mennessään poikki pihan tuli Lauri katsoneeksi Mukkajupukkaan päin. Hänessä heräsi kummallisia muistoja ja ajatuksia. Mukkajupukan kautta hän itse oli mennyt maailmalle tietoja hakemaan… sen kautta palasi, matkassaan Aili…
Hän ei sieltä paljoa saanut… Mutta rauha olikin hänen sydämestään samaa tietä mennyt…
Hän oli unohtua mietteisiinsä, kun samassa kuuli Inkerin äänen portailta. Inkeri oli täyttänyt eväillä laukun — saman, jolla Laurille evästä vei, — ja nauhoitti sitä parhaillaan kiinni.