»Tänne laukun kielen alle panen sukat», sanoi hän. »Kun eivät putoaisi…»
»Panehan vain. Eivät ne putoa.»
Lauri käveli portaitten luo, istui siihen katsomaan, kun Inkeri laukkua valmisteli.
»Pari viikkoako luulet viipyväsi?»
Inkerin ääni oli hiljainen, ja hänen kasvonsa olivat vakavat.
»Enintään pari viikkoa», sanoi Lauri. »Eipä sinne olisi joutanut… enkä halunnutkaan…»
»Muistatko minua?»
»Ennen kaiken muun unhotan…»
Lauri otti laukun selkäänsä. Hän oli valmis lähtemään.
Täti hyvästeli ja luetteli, kenelle Laurin oli terveiset vietävä, jos kirkonkylällä osuisi kohtaamaan.