Silloin hän näki tädin tulevan navetasta. Hän puristi paperin kouraansa ja riensi pirttiin. Kun täti saapui, mäikytti hän kangaspuita, niin että ikkunat helisivät.
* * * * *
Inkeri alkoi ikävöidä, kun Lauria ei kuulunut kotiin. Päivällä hän kävi joskus Antin luona Susijänkälle päivällistä viemässä ja istui silloin mättäällä ja odotteli, kunnes Antti oli syönyt.
Tänään hän taas läksi. Selmalla ei sattunut olemaan aikaa, ja täti ei jaksanut. Inkerin oli ollut koko päivä ikävä. Hän ei tiennyt, kumpaako tietä Lauri palaisi. Tulisiko Teurajärven kautta, josta oli mennytkin, vai tulisiko Särkijärven ja Mukkajupukan kautta. Ei ollut tullut sitä kysytyksi.
Mutta nyt, kun hän tuli Antin luokse, hän kysyi:
»Milloinkahan sieltä Lauri tulee ja palanneeko Teurajärven kautta?»
»En luule, että tulee Teurajärven kautta», arveli Antti. »Kiire sillä on kotia, sen tiedän. Sanoi lähtiessään, että tämä viemäri pitää tämän sulan aikana saada valmiiksi… Hoppu sillä on mielessä. Särkijärven kautta luulen tulevan.»
Antti söi. Inkeri mietti hetkisen. Kysyi sitten:
»Mahtaako käydä Särkijärven Mustikkamäessä?»
»Mitä siellä kävisi, polulta syrjässä?»