»Siinähän on rikas tyttö, se Anna…»
»Olepa nyt! Eiköhän se ole Laurikin jo vaimoväestä saanut kyllikseen, kun semmoisen kolttosen teki se emäntä… Luulisi saaneen…»
»Se ei rakastanut Lauria», sanoi Inkeri melkein vihaisesti Antille.
»Mistäpä sinä sen tiedät… Ja kukapa heidän välinsä tiennee… itse tiennevät, jos tiennevät… Hyvä on mies nyt taas… Menikin sen vaimonsa kanssa semmoiseksi saamattomaksi nahkiaiseksi… Nyt näyttää, että on isänsä poika…»
»Jos tietäisin, että tulee järveä, niin lähtisin vastaan», sanoi Inkeri.
»Eläpäs nyt hupata siinä!» ärähti Antti, siirtyi ruuan äärestä ja alkoi panna piippuunsa. Inkerin teki mieli Antilta vielä kysyä yhtä asiaa.
»Jos Antti vielä olisi nuori mies, niin kumpi olisi somempi,
Mustikkamäen Anna vai minä?»
»Mitä sinä nyt kyselet!» ärähti Antti taas. »En huolisi kummastakaan…»
»Niin, mutta kumpi näyttää Antin silmään somemmalta?» tenäsi Inkeri.
»Mene matkoihisi tai kantelen tädille!»