Nehän ovat aivan samanlaiset kasvot kuin Aaprami-vainajankin!
Simo tarttuu Selman käteen.
"Selma! Selma… Sillähän on Aaprami-vainajan kasvot!…"
"Niin ne ovat, mutta silmät ovat aivan kuin sinun silmäsi", sanoo Selma tyynin äänin ja liikkein.
Simo tuijottaa lapseen, kauhu kasvoillaan.
"Ja vartalo pitkä!… Katsos tänne!"
Simo ei vain tahdo säikähdyksestään selvitä.
Mutta Selman kasvoilla on iloinen hymy.
"Nyt olemme päässeet Jantukan kiroista! Nyt en enää usko enkä luule mitään! Yhtä kuitenkin pyytäisin? panemmeko hänen nimekseen Aaprami?"
Simo miettii hetken, pari kertaa nousee rinta raskaasti ja sieraimet levenevät. Mutta sitten silmää hän lapseen, joka on herännyt ja katselee sinisin silmin eteensä…