Simo muisti nyt sen tapauksen aivan kuin se olisi eilen ollut. Hän ei kuitenkaan puhunut Esalle muistoistaan mitään.
Esa oli ohjannut venettä seljemmäksi järveä, ja kun erään niemen nenästä näki savun nousevan, virkkoi hän:
"Kukahan siellä lienee Uimaniemessä kalanpyynnissä, koska savu näkyy nousevan?"
Simokin kääntyi teljoltaan Uimaniemeen päin katsomaan.
"Jos lienevät muista järvistä tulleita", sanoi hän.
Hetken päästä, kun oli piippunsa sytyttänyt, kysyi Esa:
"Tiennetkö, mistä tuo Uimaniemi on nimensä saanut?"
"En ole kuullut…"
"Vanhat siitä minun nuoruuteni aikoina kertoivat", jutteli Esa. "Koko tämä järvi ja järven ympäristö on ennen vanhaan ollut tuhkalappalaisten hallussa. Tässä ovat kalastelleet ja niemien nenissä ja tuuheapuistoisissa saarissa asuneet. Niistä paljon ennen kerrottiin. Siihen aikaan oli Utuniemessä asunut Lapin kuuluisin noita Jantukka, jolla oli paljon omaakin perhettä ja sitäpaitsi muuta Lapin kansaa töissään. Lantalaiset olivat jo silloin anastaneet tämän Raahonjärven eteläpään, luultavasti ne maat ja kalavedet, missä meidän kylä nyt on. Mutta he eivät olleet uskaltaneet mennä pohjoisemmaksi, mahtavaa Jantukka-noitaa kun pelkäsivät. Mutta eräänä kesänä tuli paljon vierasta väkeä rantamailta ja suuren valtajoen varsilta, ja niin päätettiin lähteä miehissä Utuniemen kuuluisia kalavesiä koettamaan ja ajaa Jantukka pois koko järven rannalta.
"Niin lähtivät he aseilla varustettuina. Oli ollut syksy ja pyynnin aika. Oli tullut vastatuuli ja pimeä. Lantalaisten oli ollut pakko laskea tuohon Isoonsaareen, joka on vastapäätä Uimaniemeä. Isossasaaressakin asui silloin lappalainen, Rauni nimeltään. Lantalaiset elelivät herroiksi ja komentelivat Raunia heitä kestitsemään. Pimeä yö tuli, ja lantalaisten oli pakko yöpyä saareen ja jäädä päivänkoittoa odottamaan. Mutta yöllä Rauni, joka oli ystävyydessä Jantukka-lappalaisen kanssa, työnsi kaikki lantalaisten veneet vesille ja souti itse pimeänä yönä Utuniemeen Jantukalle lähestyvästä vaarasta ilmoittamaan. Jantukka kokosi väkensä ja aseensa ja lähti vihollista vastaan, ja Rauni liittyi hänen väkeensä… Syysaamuna saapuivat lappalaiset näille vesille, missä nyt juuri olemme. Lantalaiset huomasivat vasta aamun valjetessa, minkä tepposen Rauni oli tehnyt, ja hädissään läksivät uimalla saaresta niemeä kohden, jonka nenään heidän veneensä olivat rantaantuneet. Mutta siihen ehti Jantukka väkineen ja tappoi tai hukutti jok'ikisen lantalaisen… Siitä asti on tuota niemeä kutsuttu Uimaniemeksi… Rauni liittyi sitten Jantukan väkeen, ja Isosaari jäi asukkaatta…"