Simokin kääntyi teljoltaan kotinientä katsomaan ja sanoi:
"Tänne asti, yli koivujen latvain, näkyy jo ensi kesänä rakennuksen pääty… jos elänen…"
"Hakkaisit nuo koivut pois", neuvoi Esa, "niin näkyisi koko talo ja vainio kauas järvelle!"
"Sitä mieltäpä tuntui Selmakin olevan, ettei hakata koivikkoa… Siihen kokoontuvat teeret, että saapi noutaa kuin omasta aitastaan…"
"No, se tuo nyt lienee… Taitaa olla asekoivua joukossa?"
"Reenjalaksia kuin rytiä…"
Kun Simo hetken päästä kääntyi katsomaan Utuniemeen päin, näki hän, että törmällä venevalkaman lähellä käveli nainen.
"Onpahan Selma huomannut tulomme", sanoi hän hyvillään Esalle.
Ja alkoi loppumatkaa soutaa entistä rivakammin.