"Niinkö? Simo ei ole tullut minulle maininneeksi…"
Selma tarjoutui lypsämään.
"Kyllä minä", vastasi Elsa. "Ei olekaan enää lypsämättä muita kuin
Pohjantähti."
Selma istui navetan kynnykselle vartomaan ja juttelemaan.
"Valkoisetko ne ovat kumpikin sinun lehmäsi, Riekko ja Kukka?" kysyi
Elsa, lopetettuaan lypsyn.
"Valkoiset ne ovat, mutta Kukalla on punaiset kyljet ja korvat", selitti Selma. "Kukka on vuotta Riekkoa vanhempi."
Kun he navetalta palatessaan kävelivät vierekkäin maitoastiaa välissään kantaen, virkkoi Elsa:
"Kun nyt Simo onnellisesti saisi Kukan ja Riekon tänne Utuniemeen…"
"Isä tulee sieltä Simolle toveriksi…"
Maitokellari oli pirttirakennuksen pohjoispäässä, puoleksi maahan kaivettu ja seinät laakakivistä ladottu. Sisällä tuntui viileältä, ja viilin ja rieskamaidon haju tuoksui jo ovella vastaan. Selma siivilöi maidon valkoisiin, pyöreihin pyttyihin ja asetti hyllylle järjestykseen. Mutta illalliseksi täytti hän Elsalle ja itselleen kupposen rieskamaitoa särpimeksi.