Rohkaistakseen luontoaan läksi hän uudestaan rantaan. Nyt käveli hän reippaasti läpi koivikon, ja kun pääsi venevalkamaan, niin kolisteli tarpeettomasti airoja ja ryki. Hän työnsi rivakasti veneen vesille, astui veneeseen, solmi huivin lujempaan solmuun leuan alle, heitti pitkän, vaalean palmikkonsa olan yli ja istui soutamaan… Hän souti läheltä rantaa. Veksalahteen päin oli pitkin järven rantaa kasvanut tuuheita pajupensaita, jotka paikoitellen ulottuivat pitkälle järveenkin. Airot hipaisemalla koskivat pajuihin, joiden latvat sujuivat veteen asti.
Pajupensaikon suojassa metsästä tulevan pienen puron suussa olivat verkot. Mutta Selma piti rannasta merkkiä ja souti vinhaa vauhtia, sillä Veksalahteen oli venevalkamasta melkoinen matka. Sitä mukaa kuin hän soutaessaan lämpeni, sikäli tunsi hän äskeisen pelkonsa katoavan, ja melkein häntä naurattivat joutavat kuvittelunsa.
Kun hän jo oli lähellä ensimmäistä verkkoa, joka oli laskettu toisesta pajupensaasta toiseen pitkin rantaa, ja silmäsi sivulleen, näki hän kookkaan, punakeulaisen veneen olevan poikittain aivan verkkojen päällä lahden pohjukassa. Hän oli niin lähellä, että kolmesta veneessä olevasta miehestä heti tunsi sen Sakarin.
Olivatko ne tulleet verkkoja omin lupinsa kokemaan? Mikä heidät tänne oli opastanut? Ja Simo oli ennen lähtöään arvellut, että tukkilaiset jo tukkeineen olivat eteläpäässä järveä, ehkä jo Rantamaulastakin lähteneet!
Silloin vasta veneessä olijatkin näyttivät hänet huomaavan…
Selman seuraava ajatus oli palata heti venevalkamalle, sillä äkkiä hän muisti, että hän oli aivan yksin ja nuo kolme tukkilaista olivat outoja…
Hän alkoi soutaa toisella airollaan saadakseen veneen kääntymään, mutta kääntyessään se tarttui pajupensaaseen niin lujaan, ettei lähtenyt mihinkään päin. Hän nousi seisomaan ja koetti airolla meloa venettä irroittaakseen pajukosta, mutta sitä tehdessä hän näki, että punakeulainen vene tuli yhä lähemmäksi…
Hän pelästyi niin, että hädissään tarttui molemmin käsin pajukkoon ja veti venettä maalle päin… Silloin hän tunsi jonkun hyppäävän veneeseen, niin että vettä loiskahti laidan yli. Hän kirkaisi ja hyppäsi rannalle, mutta tunsi samalla kahden käden tarttuvan olkapäihinsä… Muuta hän ei muistanut.
IV
Juhannuksena kävi Rantamaulan emäntä Utuniemessä kyläilemässä, ja heinäajaksi saapuivat Selman sisko Alma ja nuorin veli Aapo, jotka aikoivat olla talossa koko kesän, ettei Simon tarvitsisi nyt ensi kesänä naimisiin menonsa jälkeen vierasta väkeä talon työhön ottaa.