Mikko hankasi tuhalla ruostepilkut pois ja asetti sen sitten naulaansa… Siinä se oli jo Herralan myllynavain… pian siihen tulee pappilankin ja Ojalaisen avain, joka on kaikista pisin…
Hän katseli miettiväisenä nauloihin. Mennä vuonna siihen ensiksi pantiin pappilan myllynavain — nyt Herralan. Saapa nähdä, kenen avain ensi keväänä ensiksi naulaan joutuu… Taitaa pappilan joutua… Ojalainen oli aina hitain. Heräsi vasta silloin kun muiden myllyt jo pyörivät että vilkkui…
Mikko läksi ulos. Pirtin päässä oli sievä pino tasaisiksi sahattuja pieniä halkoja ja pinon vieressä hongan oksista pirstottuja keittopuita. Mutta siitä pari syltä Apunlaakson ja Mikon rajassa oli laudoista tehty, teräväkärkinen kota, käymälä. Sinne Mikko pistäysi.
Hän käveli sitten eteläiseen pirtin päähän, jossa jo oli täplä sulaa maata nurkan juuressa, ja siinä vasta pisti leveän, nahkaisen tuppivyönsä kiinni. Katseli kylälle päin, pitkin myllytietä, joka mutkikkaana kulki vainioiden poikki ja Männistön aitan pohjoispuolella yhtyi valtatiehen. Siellä näkyi Männistön aitan sivulla Herralan isäntäkin mennä juppaisevan, likaisen valkoinen myllyturkki yllään…
Hevosia siellä ajoi tiellä kahakäteen, tiu'ut soivat ja kulkuset helisivät… Näkyi Ruotsin puoleltakin joku ajavan pitkin linjasuoraa, viitoitettua tietä…
Julman lämpimästi nyt päivä paistoi ja etelän taivas lienteli, ja Mikko tunsi, että karvas vesi nousi vatsasta suuhun, — se aina ennusti ja tiesi sadetta…
Hän palasi pirttiin ja alkoi paikata kintaitaan, sillä hän päätti lähteä pannetta jyystämään Herralan myllyn edestä…
— Jotta saapi ovenkaan auki, — hän arveli.
Mutta juuri kun hän sai langan punotuksi, saapui Einokin kotia, takin alla kainalossa käärö.
Einoa ei koskaan Mikon-Einoksi sanottu, vaan syntymästä asti hän oli Ullan-Einona ollut. Mutta kovin oli isänsä näköinen tämä Eino. Samanlainen lyhyt ja leveä vartalo, ruskeat, kiiltävät silmät ja tukka musta kuin suutarin piki. Hyvin oli isänsä luontoinenkin, melkein laiskempi vielä. Ei ollut vielä täyttä päivää työtä tehnyt, vaikka oli jo alulla kolmattakymmentä, ja rippikoulu oli vielä keskissä.