"Olipa täällä isäntä kotona."
Mikko tunsi Metsämaan entisestään suureksi kiusantekijäksi ja vastasi karskisti:
"Ei tämmöisissä mökeissä ole isäntää."
"Mikäs muu! Isäntä se on talossaan, oli talo iso tai pieni", koetti Metsämaa olla kohteliaana. "Mutta jo nyt hopusti kesän teki… ei sitä olisi uskonut", hän sanoi sitten, kun Mikko ei mitään puhunut.
Mutta Metsämaa tunsi Mikon ja niin juohevasti osasi jutella, että jo ratkesi Mikko raikkaaseen nauruun ja lupasi tulla Metsämaankin myllyn laittamaan käyntikuntoon.
"Minulla on tässä niin helvetin hoppu", hän selitteli. "Herralan mylly jo jauhaa, Ojalainen tuopi pian käytteitä, ja kohta on pappilankin kuorma myllyn edessä… Ei tässä taas ole lepoa yöllä eikä päivällä…"
Hän otti myllynavaimet nauloistaan, helisteli yhteen ja sanoi:
"Lähteä pitää… ei ole aikaa istuskella… Ison veden aikana ovat myllyt ylen tähdelliset hoitaa…"
Metsämaa seurasi perässä ja varoiksi Mikolle puhui:
"Jos sinä sitten, Mikko rakas, olisit niin hyvä… sitten kun vähän lomaa saat… että tulisit tuota minunkin myllyäni laittamaan… Peukalo siinä tulee keskelle kämmentä viisaammillekin miehille kuin minä… joka myllyn oikeaan kuntoon saapi…"