Siitä puheesta Mikko piti, tulla lupasi, mutta vielä muistutti:
"Panne pitäisi myllyn alta aina sysiä hyvissä ajoin… Mikä sen sitten jyystää, kun vesi lisääntyy…"
Ja keveästi, näppärästi ja taajaan hän astui, lippa niskan puolella.
Eino siinä puuhaili Ojalaisen pojille myllyjä. Muistakin taloista oli kokoontunut poikia hauskan mäen rinteelle myllyjä katsomaan ja itselleen tekemään…
Yhä useampia myllymiehiä alkaa tulla. Mikko näkee täältä korkealta mäeltä, kuinka alempana olevien myllyjen luo ajaa jyväkuormia ja vilahtelee lyhyitä myllyntukkeja. Siellä on alempana vielä kymmenkunta myllyä, muutamat melkein vierekkäin…
Koko Repo-ojan varsi on iltapäivällä myllymiesten hallussa, ja myllyjen ympärillä on vilkas liike… Yhä lisääntyy ojissa vesi, ja pauhu enenee. Sauvakat takovat kilpaa, huutojakin kuuluu, iloisia lasten ääniä, ja Repovaaran kupeelta lintujen laulua…
Niin muita ylpeämpänä liehuu Mikko myllystä toiseen, jauhoissa kuin peikko ja suupielet taikinassa, liehuu ja kiroilee, kun häneltä hyviä neuvoja tullaan pyytämään… Einokin maleksii myllyltä toiselle, ja joku isäntä saapi hänet, kun siivosti puhuttelee, kiviä teroittamaan.
Illalla kävelee pitäjän herrasväkikin Repovaaran laitaan, Repo-ojan juhlallista pauhua kuulemaan ja somia myllyjä katsomaan. Mutta Mikko liehuu myllyltä myllylle, suu jauhoja täynnä ja lippa niskan takana. Ei ole näkevinäänkään, vaikka rovastikin myllylleen kävelee, on hopussa vain. Herralan myllyssä hän nostaa kiveä, Ojalaisen myllyssä lisää jyvänvaristusta silmään, ja viuhtoo sitten pappilan myllylle. Hyvään iltaan kuitenkin vastaa, kun rovasti myllynsä luona tervehtii.
Kun Mikko menee sisälle, tirkistää rovastikin, kumartuneena, myllyyn, jossa kaksi kiviparia pyöriä vihkaisee ja jauhot pölisevät ympäri…
Hymysuin siinä katselee, kun Mikko hommaa lisää varistusta toiseen pariin, mutta toista kiveä, joka tuntuu alkavan kuumeta, nostaa hiukan, moukarilla kiilan päähän kerran kaksi paukauttaen.