Mutta kevät kului, kiveliöiden ja erämaiden lumet olivat kirkkaina vesinä valuneet alas vaaroja ja vähenivät hiljalleen.

Vähennyt oli jo Repo-ojassakin vesi, mutta myllyt vielä käydä vihkaisivat, vaikkei sauvakka enää niin nopeaan tatistellut eikä tukki pyörinyt niinkuin kirsiveden aikana.

Kylvönkin aika lähestyi. Myllymiehiä näkyi yhä harvemmin ja harvemmin, ja pienet syrjäpurot, joissa Virnemäen ja Ojalaisen poikien pienet ja sievät myllyntukit olivat pyörineet, olivat aivan kuivuneet.

Mutta vielä käytti Mikko pappilan myllyä, ja Herralan myllyssä saivat nyt mökkiläiset ja joku toisenkyläläinenkin jyvänsä jauhoiksi, jos osasivat Mikolle mieliksi olla.

Mikko oli näinä viikkoina ansainnut hyvin, ja Einokin oli ollut apuna kiviä teroittamassa. Leivän ja keitoksia olikin Mikko koko jauhatuksen ajan Einolle antanut, mutta särvintä sai poika hakea mistä tahtoi ja sattui saamaan. Ulla oli kutonut Metsämaan kankaan valmiiksi ja siirtänyt jo kangaspuunsakin Apunlaakson halkovajaan, jossa oli hyvä, vedenpitävä katto.

Mikko oli pannut ansaitsemansa jauhot porstuan loukkoon suureen tynnyriin, joka nyt oli aivan täynnä; sitäpaitsi oli kaksi viidenkymmenen kilon säkkiä täytettyinä jauhoilla, tynnyriä vastaan nojallaan…

Oli leipää tiedossa! Ei tarvinnut ketään palvella eikä kumarrella!

Näin runsasta kevättä ei ollut Mikolla ollutkaan pitkään aikaan. Jauhoja oli kuin pienessä talossa ja sitäpaitsi vielä puhdasta rahaa rovastin takana toistakymmentä markkaa, säästönä kansakoulun puiden pilkkomisesta. Oli jättänyt viimeisen kvarttaalin (sillä kvarttaalittain hän oli tahtonut palkkansa "nostaa") ottamatta, vaikka nälkä oli kiljunut ja hätä huutanut. Eikä aikonut ottaakaan ennenkuin juhannukseksi.

Hätäkös oli elää ja olla! Pois alta vain!

Kylvöhommiin rupesi Mikkokin, sillä myllynjauhatukseltakin alkoi nyt joutaa. Kevätkylvöjä tehtiin joka talossa, ja kiire oli. Vähän oli väkeä kaikilla, sillä kaikki miesväki, joka kynnelle kykeni, oli mennyt tukkijoelle. Ulla oli Ojalaisen peltoon jo perunansa istuttanut, ja vuokra oli määrä maksaa pellonleikkuulla. Ja peltotöissä kulki hän Ojalaisessa joka päivä, mutta yötä kotimökillä kävi olemassa.