"Kun kolme vanhaa kappaa arvaa tasaisesti heittää tuohon rantapeltoon ja puolen kolmatta mäkipeltoon, niin silloin tulee parahiksi taaja", hän selitteli Einolle, kun olivat kaikki pientareetkin mullasta puhdistaneet ja pirttiin menivät.
Ullakin siinä samassa tuli Ojalaisesta, ja Apunlaakson emäntä tuli kuulemaan, joko Mikko tänä yönä tahtoi peltonsa kylvettäväksi.
"Onpa nyt tyyni ilma… Mehiläinenkin jo pörräsi tänä päivänä… Kyllä nyt kylvää sopii", arveli Mikko. "Ja nytpä ne ovat jo alulla kesäkuun päivätkin… Monesko lienee tänään?"
"Toinen on vasta", tiesi Apunlaakson emäntä.
"En tuota ole joutanut moneen viikkoon allakkaakaan katsomaan."
Kuusi kappaa oli Mikolla siemeniä, saman verran kuin viime vuonnakin. Mikko antoi ohjeita Apunlaakson emännälle näin:
"Saman verran kun kylvät kuin viime kevännäkin, niin tulee parahiksi taajuutta… Tähän rantapeltoon… tuohon alimmaiseen kulmaan saat panna vähän runsaammasti… siinä on laihempi paikka… Vaan tässä on tämä mäkisyrjä… siihen elä taajaa kylvä… se on lihavaa paikkaa, vasta tallilannalla höystetty…"
Apunlaakson emäntä alkoi siementä pienoisesta vakkasesta heitellä, tarkoin muistaen Mikon ohjeet.
Mutta pirttiin meni Mikko ja alkoi kylväjälleen kahvia hommata.
Mustassa vaatepussissa, isossa arkussaan, porstuan loukossa, säilytti hän kahvivaransa silloin kun oli varaa kahvia ostaa.