"Sitä ei taida kukaan tietää", epäili Eino.
"Joo. Ja se loppuu viimein koko tämä maailma, kun idässä leimahtaa ja kipenet länteen lentävät…"
"Vaan ei se lopu vielä, sanoi rovasti rippikoulussa…"
"Saattaa meidän aikamme vielä olla, vaan kuinka käynee sitten kun uusi polvi nousee .."
Niin Mikko ja Eino sovinnossa juttelivat, kun peräkkäin puiden kokoamiseen kävelivät, Mikolla laukku selässä, Einolla pytty kädessä.
V
Syksy tuli.
Kaunis ja täyteläinen oli tähkä Mikon molemmissa pelloissa, eikä yhtään rikkaruohoja näkynyt. Ihmettelivät sitä sivukulkijatkin. Noin se olisi pelto hoidettava kuin tuo Ollin-Mikko hoitaa… noin puhtaana rikkaruohoista.
Tyytyväinen oli Mikko itsekin ja Apunlaakson emäntää kehui kylän parhaaksi kylväjäksi. Yksissä tuumin ja sovinnossa Einon kanssa viljan leikkasivat, sitoivat ja sieviin kuhilaisiin asettivat.
Mutta kuiva näytti syksyn kulku olevan. Repo-ojassakin oli niin vähän vettä kuin kesäkuivalla, eikä myllyn käyttämisestä ollut puhettakaan.