"Taitavat panna arvaamalla", uskoi Mikko.
Mutta kun kahvi oli juotu, alkoivat riihimiehet jälleen puida jyskyttää. Pareina olivat Mikko ja Sandra ja toisena Eino ja Laura. Tahdissa vuorotellen löivät, ja kauas kuului pauke.
Ojalainen seisoi hetken aikaa riihen ovella, tyhjä kahvipannu kädessään. Sitten poistui, itsekseen hymähtäen.
Mikko takoi puhumattomana pitkän aikaa, sitten äkkiä, kun alkoivat lyhteitä käännellä, kysyi Sandralta:
"Miksikä se mainitsi sen pyrstötähden nimen?"
"Minäkös sen muistan!…"
"Halleyn tähdeksi se mainitsi", muisti Laura.
"Mistäs helvetistä ne sen nimen ovat saaneet tietää?" sotkeusi Einokin asiaan.
"Nimi on kaikilla ollut maailman alusta", sanoi Mikko. "Mistä Repo-oja on saanut nimensä ja Luppio ja Jylyvaara, Aislinki ja sen semmoiset!"
Alkoivat taas puida jyskyttää.