"Halleyn tähti, — Halleyn tähti", hoki Mikko ja iski kurikkaansa niin että oljetkin murenivat.
Ja kun riihestä päästyä menivät saunaan, otti Mikko puheeksi sen Halleyn häntätähden.
Semmoinen oli ollut puhe Ojalaisen kanssa, että kun Ojalaisen vilja on puitu, saa Mikko sitten Ojalaisen riihessä omat lyhteensä puida ja talon puilla riihen lämmittää ja talon hevosella mökiltään lyhteet riiheen ajaa.
Herralassakin oli riihenpuinti loppunut, ja Ullakin, joka oli ollut Herralan riihimiehenä, oli kotiintunut.
Ulla oli aina Mikolla ollut riihimiehenä, ja nyt näinä vuosina oli Eino ollut kolmantena. Mitään palkkaa ei Ulla tosin saanut, mutta Mikon piti riihipäivänä tarjota hyvä ruoka ja kolme kertaa antaa kahvia.
Rehellisesti olikin Mikko välipuheen pitänyt.
Apunlaakson emännän oli Mikko saanut kahvin keittäjäksi ja ruuan laittajaksi sille päivälle.
Syysaamu ei ollut vielä valjennut, kun jo Mikko herätti riiheen Ullan ja Einon. Ulla nousi virkusti pönkilleen, mutta Eino urisi ja kynsiskeli kylkiään, silmät ummessa.
"Mitä kynsiskelet… vastahan olet eilen saunonut", hoputteli Mikko.
Mutta Eino kähni kenkiä niin kauan jalkaansa, että Mikko ja Ulla jo ehtivät melkein riihelle ennenkuin Eino pääsi pirtistä ulos.