Eino käytti aikaa hyväkseen ja istahti kynnykselle. Nauraa hihitteli siinä ja katseli, kuinka tuossa kävisi…
Mutta kun Mikko ortten välistä oli aikansa hosunut, osaamatta kertaakaan Ullaan, julmistui hän, kauhean kirouksen päästi ja alkoi kiivetä orrelle, aseekseen ottaen varstan… Juuri kun hän pääsi orrelle oven puolelta riihtä, solautti Ulla notkeasti itsensä alas lattialle peränpuolesta olkien päälle ja vihkaisi riihestä ulos, huutaen:
"Tonttu puikoon sinun riihtäsi!"
Ja pakeni suoraa päätä kotimökille…
Mutta kynnyksellä istui Eino ja naureskeli.
"Kyllä minä ämmän vielä pehmitän tässä", manasi Mikko, kun laskeusi orrelta.
Mutta Eino vain virnisteli, muistellen mitä Ulla oli Mikolle orrelta sanonut…
Silloin Mikko uudestaan kiivastui ja kävi molemmin käsin Einon takkuiseen tukkaan…
Mutta poika olikin viisastunut ja tarttui hänkin vuorostaan Mikon hiuksiin ja repäisi niin että maailma Mikon silmäin edessä musteni, loukkoon kiskoi äijän ja kiljui…
"Et sinä enää taidakaan minua meitota, äijänkäpy…"