Halleyn kiertotähdestä puhuttiin nyt joka talossa ja mökissäkin. Apunlaaksoonkin oli tilattu lehti; Virnemäkeen oli jo monena vuonna lehti tullut.
Ojalainen tilasi lehtensä Helsingistä asti ja tiesi aina enemmän asioita kuin muut. Halleyn tähdestäkin oli tehty tarkkaa selvää, oli tehty karttakin, josta näki, mitä teitä se kulki.
"Oppineet selittävät, että jos likelle maata tulee, että sen hännän haju laskeutuu maahan, niin paikalle tappaa", selitteli Ojalainen eräänä iltana, kun Mikon pirtille pistäysi illan kuluksi tarinoimaan.
"Niin kuuluu…"
"Nyt se heti näkyy täälläkin… Oulussakin on jo nähty…"
Mikko repäisi silmänsä suuriksi, ja Einokin jäi suu auki katsomaan. Kutomisensa keskeytti Ullakin, ja kaikin katsoivat kysyvästi Ojalaiseen.
"Nyt näissä viimeisissä lehdissä oli, että on nähty", vakuutti Ojalainen.
"Eipä Virnemäen Heikki maininnut mitään, vaikka kävi vasta tässä", sanoi Mikko.
"Heikki ei vielä ole lukenut viimeistä lehteä, joka on tullut tämän päivän postissa."
Hetken kuluttua Mikko kysyi: