"Mihinkä päin oli ollut kulkemassa?"
"Ka pohjoiseen päin tietenkin… noin se tuota Ruotsin puolen taivaanrantaa mennä huristaa…"
"Vai sitä tietä menee… onpa tässä väylä välissä…"
"Sen pitäisi näkyä nyt juuri näinä iltoina täälläkin…"
"Mutta jos menee vaarain takaa, niin tuskin näkyy…"
Ojalainen oli hyvällä puhetuulella, ja Mikko ihmetteli, että mahtoi olla jumalaton mies pohjaltaan Ojalainenkin, kun nauroi aina väliin.
"Tämän kerran se kyllä menee meidän sivu, vaan kuinka käynee toukokuussa, kun se takaisin tulee — niinkuin kartasta näkyy", arveli Ojalainen.
"Eipähän puhunut opettaja sen takaisintulosta mitään", pani Mikko vastaan.
"Ei tullut puhuneeksi, mutta toukokuun kahdeksastoista päivä se on lähimpänä…"
Mikko mietti.