Hän sai Ojalaisen piian kengän korjatuksi. Viimeisteli sitä vielä kämmeniensä välissä ja oikaisi käyristynyttä kärkeä…
Mutta sitten laskeusi pitkäkseen lyhyelle penkilleen ja painoi mustatukkaisen päänsä paikkaiseen sarkatakkiin, jonka oli käärinyt päänpohjaksi.
II
Mikko ehti juuri parahiksi vaipua unen helmaan. Hän heräsi kuitenkin siihen, että joku raivasi pirtin ovea lujasti kiinni.
Herralan vanha isäntä seisoi keskellä pirtin lattiaa ja hommaili tupakkaa piippuunsa.
"Jokos Mikkoa raukasee?" sanoi hän, ja kun oli piippunsa sytyttänyt, niin lisäsi:
"Sateen edellä se painostaa."
Jo nousi Mikkokin istumaan, haukotteli ja arveli:
"Teidän tulonne edellä se tässä minua niin painosti."
Herralan isännällä oli jo myllyturkki yllään. Siinä näkyi vielä menneensyksyllistä jauhonpölyä meitotun lampaannahan poimuissa.