IX
Kevättalvi oli vielä oikullisempi kuin syyspuoli.
Ihmiset ennustivat korkeaa tulvaa ja rajua jäänlähtöä, ja siihen lisäksi kertoivat sanomalehdet myötäänsä Halleyn pyrstötähdestä. Halleyn tähden syyksi pantiin tämä joutava talvenkulku ja epävakaiset ilmat. Myöhään keväällä tuli semmoisia lumipyryjä ja rajuja tuulia, etteivät vanhatkaan ihmiset moisia muistaneet. Mutta sitten kun äkkiä alkoi suveta, niin vettä vihmoi yöt päivät. Ja merkillisintä oli, että vaikka tuuli puhalteli pohjoisesta, suoraan tuntureilta, niin ei ollut kylmä eikä pureva niinkuin ennen, ja vettä satoi sieltäkin. Sitä ei kukaan muistanut ennen tapahtuneen, mutta Repo-ojan varrella arveltiin, että lähestyvä Halleyn tähti sen vaikutti. Se se tullessaan lämmitti tuulenkin ja lumen vedeksi sulatti. Saattoi olla jo hyvinkin likellä, koska ylen suojailmoja riitti.
Muutamat vanhat ennustivat kevätkylmiä ja teräshankia, mutta niitä ei kuulunut. Ilmat pysyivät lämpiminä, ja vettä satoi harva se päivä.
Kuin taikavoimalla lähestyi kevät, korkeat kinokset hupenivat kyynärittäin vuorokaudessa, ja yhtäkkiä alkoivat purot liristä.
Repo-ojassa pauhasi vesi jo huimaa vauhtia, vaikka lumi vielä peitti vainioitakin ja metsissä oli melkein liikkumaton talvi. Myllyt olivat vielä panteessa, mutta yli jäisten panteiden pauhasi vesi kuin villinä, ja Yrjänän myllystä virtasi yli vesikaton, niin että tuohia kiskoi irti.
Ja yhä näytti lisääntyvän vesien valtava voima. Mikon pirtin editse juoksi pitkin myllytietäkin, kun ei ojaan mahtunut. Apunlaakson piha oli järvenä, ja Virnemäessä oli kova koski keskellä pihaa. Vesi huilasi navettaan ja kellariin, ja näytti hätä tulevan jo ennenkuin tähtipäivässä ollaankaan.
Mikko jyysti ja ohjaili veden kulkua pirttinsä editse, ettei päässyt porstuaan eikä parren alle, kävi Apunlaaksossakin vedelle viemäriä tekemässä.
"Tämä vasta kevättä on", sanoi Apunlaakson emäntä.
"Ei ole tämmöistä ollut, vaikka tässä olen kuusikymmentä vuotta asunut", sanoi Mikko.