Ei sanaakaan puhuttu, mutta kun Ulla vilkaisi Mikkoon ja näki, ettei tämä ollut pahalla kiirillä, niin sanoi, Einoon kääntyen:
"No, tarjoa isällesikin sikaari… sillä välin kun tässä saan kahvin valmiiksi…"
Eino tarjosi. Hyvillään näytti Mikko olevan, kun sytytti.
"Poika ansaitsi hyvän palkan enonsa luona", puheli Ulla. "Uudet vaatteetkin on säkissä porstuassa…"
Mikko pyörähteli tyytyväisenä.
"Siellä on — siinä minun vakkasessani — Mikollekin tuliaiset. Eino, nouda sisälle", toimitteli Ulla, kiehuttaen kahvia.
Mikko ei osannut ihmeissään mitään puhua.
Eino veti vakasta uudet harmajat sukat ja ihka uudet vasikannahkaiset kintaat ja Mikolle ojensi…
Mikko tunnusteli ja jo viimein sanoi:
"No, terveinä siellä ihmiset Järvikylässäkin olivat…?"