Äänessä oli kiitollisuutta ja ihmettelyä.

"Eipä kuulunut miltään suunnalta, että olisi kulkutautiakaan ollut liikkeellä", selitteli Ulla.

Ja kun hän oli kahvin keittänyt, niin pöydän päähän piti Mikon istua ja vehnäsen kanssa topata, topata kolme kuppia yhteen menoon…

"Einoa oikein tahtoi enonsa koko kesäksi, vaan minä sanoin, että kun tulee myllynjauhatuksen aikakin, niin isänsä apuna tarvitsee…"

"Oikein oli, ettet jäänyt… kylvöt tekemättä ja kaikki", puhui Mikko, suu täynnä nisua.

Ja niin sovinnossa juttelivat ja hyvillä nimillä toisiaan mainitsivat. Eikä halkaistua sanaa puhunut yksikään Halleyn pyrstötähdestä.

Eikä ole koskaan ollut onnellisempaa ja tyytyväisempää perhettä kuin olivat Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan-Eino tänä hauskana, tyynenä ja valoisana toukokuun iltana pienessä mökissään Repovaaran laidassa.

X

Taas on hauskaa Repo-ojan myllyillä.

Etevänä, toimellisena ja tärkeänä myllärinä keikkuu Mikko myllyltä myllylle, ylpeästi on lakinlippa niskan takana ja naama jauhoissa. Vesi pauhaa, sauvakat takovat tahtia, myllymiehiä tulee ja menee, ja Mikolta neuvoja kysytään.