"Ilman vain. Minusta tämä on… Mutta jos tahdotte olla kiitollinen minulle pienestä palveluksestani, niin ette virka mitään…"
"Miksi niin tahdotte? Mutta täytyyhän minun kertoa, että kohtasin teidät…"
"No, niin taitaa olla…"
He saapuivat korkean, puuttoman kallion luo, jonka laki oli paljoa korkeammalla puiden latvoja.
"Tässä tämä on. Tuolta toiselta puolelta pääsemme suksinemme ihan huipulle", selitti Martti.
"Onpa tämä… kuinka kummallinen kallionmöhkäle!" ihmetteli Helvi. "Ei tästä ole kukaan mitään puhunut…"
"Tarina kertoo, että jättiläinen kiskaisi tämän lohkareen istuimekseen, kun halusi katsella tuonne alas jokilaaksoon… Kesäiltoina on tapanani käydä täällä…"
"Yksinkö?"
"Useimmiten."
He nousivat laelle, jonne Rattostunturi näkyi koko komeudessaan ja edessä matalampia kukkuloita, tummia korpia ja päivän valaisemia männiköitä.