"Miltä näyttää?" kysyi Martti.
"Tämähän on aivan… en osaa niin sanoa…"
"Jos katsotte noiden mäntyjen latvain yli, näette pappilan rakennuksen harjan", osoitti Martti.
Todellakin. Sieltä näkyi pappilan rakennuksen harja ja valkoiset savupiiput.
"Olemme aivan pappilan kohdalla!" sanoi Helvi.
"Aivan. Eikä tästä ole kuin yksi huraus, niin on pappilan pihassa."
"Tännepä minun pitää toistekin retkeni ulottaa."
Kun he laskeutuivat alas kalliolta, virkkoi Martti:
"Tämä on ollut hauska aamu."
Hänen äänessään tuntui taas tuo miellyttävä, miehekäs sointu, joka hiveli Helvin korvaa kuin soitto.