"Minä olen tässä jo niin tottunut yksin elämään."

Eivätkä he sen enempää tiedustelleet.

Mutta kaikki pitivät hänestä ja olisivat mielellään tahtoneet häntä seuraansa. Joskus, kun hän oli osunut joukkoon, saattoi hän olla iloinen ja leikkisä ja purevan sukkela. Mutta mieluummin hän oleskeli yksinään ja samoili kiveliöitä. Saattoi joskus olla metsillä omaksi huvikseen viikkomääriä tai kalastella erämaan järvillä Kivi-Ollin kanssa koko syyspuolen kesää.

Hänen ajatuksensa vaelsivat kaukana nuoruuden ajassa, ensimmäisessä ylioppilasvuodessa. Ja ikäänkuin oikein tahtoen muistoistaan nauttia hän antoi jokaisen kuvan viipyä kauan mielessään ennenkuin salli toisen siirtyä sijalle…

Silloin hän äkkiä heräsi siitä, että aurinko nousi ja valeli kultiaan toiselle puolelle jokea vaarojen huurteisia puita vasten. Hänen oma talonsa oli vielä varjossa, mutta koko lännenpuolinen maailma, suuri vuorinen erämaa, välkkyi siellä ja kimalteli aamun kullassa.

Hän nousi ja kävi ikkunasta katselemaan luontoa. Joen valkoinen pinta välkkyi, ja kaukaa siinsi suuren vaaran juurelta toisen pitäjän kirkko tapuleineen. Ja ihan taivaanrannalla, siellä missä vuorijono näytti kasvaneen siihen kiinni, värähteli kevään harsoa ja lämpöistä auerta. Kylän taloissakin jo herättiin, ja savuja nousi suorina patsaina tyyneen kevätilmaan. Joku hiihtäjäkin näkyi laskettelevan alas rantatörmästä joen kimaltelevalle pinnalle.

Joka kevätaamu hän oli tottunut retkeilemään. Milloin hiihteli suurten vaarain la'ille ja laski huimaa vauhtia takaisin, milloin valjasti poronsa ja ajoi aamuvarhain kyläläisten metsätietä kauaksi saloille. Ja sama halu tapasi hänet nytkin.

Olihan nyt oikeastaan ensimmäinen hankiaamu tänä keväänä. Hän alkoi valmistautua retkelle, aikoen hiihtää korkean Rattostunturin huipulle, jolta näki kauas Lappiin asti. Siellä oli hauska olla ja helppo hengittää! Siellä oli lohtua yksinäiselle miehelle, joka ei saanut iloa muualta kuin luonnosta!

Ja tulisella kiireellä hän alkoi köyttää paulakenkiä jalkoihinsa.

Samassa hän huomasi Kivi-Ollin tulevan pihalle, suksilla mäkikujasta viillättäen.