Hän kävi jo portaille vastaan, ja ennenkuin Olli ehti sanoa hyvää huomenta, kysäisi hän:
"Onko hanki kantavaa?"
"Aukeilla kantaa, mutta metsissä ei… Ei tullutkaan niin kova kylmä kuin luulimme… Ei ole nyt vielä kiveliöön lähteminen… Mutta onpa kevättä… ja karhu kyllä odottaa meitä…"
Ukko naurahti sitä sanoessaan. He olivatkin, hän ja Martti, aina onnistuneet karhun kaadannassa.
Olli iski sauvansa kiinni kinokseen ja kävi portaille. Martin totisille kasvoille ilmestyi iloinen hymy, ja toverillisesti hän tervehti vanhaa miestä. Heistä oli näinä kymmenenä vuonna tullut hyvät ystävät. Olli oli Martin ensimmäinen työmies taloa rakentaessa ja ainoa seuralainen metsästysmatkoilla. Oikeastaan olikin pyytöhenki nämä kaksi eri-ikäistä miestä yhdistänyt lujilla veljessiteillä.
Olli oli jo kuudenkymmenen mies, mutta luja ja sitkeä ja verrattoman tarkka ampumaan. Kun hän oli ikänsä metsiä kulkenut, oli hänen vainunsa otusta ajaessa tarkka kuin eläimen, eikä hän sitä kertaa pyyntöön lähtenyt, ettei tuonut saalista matkassaan. Hänen pieni mökkinsä oli Virkavaaran takana, sen toisella, idänpuolisella rinteellä. Sinne johti kesäisin Virkavaarasta polku, joka kujalta lähtien kierteli jyrkimmät kalliot ja nousi kahden suuren kuusen välistä alemmalle vaaran selälle, mistä alkoi painua toiselle puolen ja mutkitellen johtaa Ollin pirtille.
Talvisin taas yhdistivät naapureita suksen- ja pulkanladut, jotka kulkivat matalampaa rinnettä kuin kesäpolku sekä ylös että alas. Ollin pirtille hiihteli Martti talvi-illoin tarinoimaan takkatulen ääressä. Ukko kertoi metsästysmatkoiltaan Norjasta ja Lapista, ja väsymätön kuulija oli Martti. Semmoisina iltoina oli Ollilla hyvää tupakkaa poltella. Ja eukko kuunnellessaan keitteli Martin tuomasta kahvista väkevää juomaa, jota miehet vähän väliä maistelivat.
Monta oli heillä ollut hauskaa metsästysmatkaa, kun kahden hiihtelivät kiveliöitä ja sydänmaita ja hakivat Tapion viljaa. Monta oli karhua kaadettu, ammuttu susia, ja pari kertaa oli osuttu ahmankin pesälle. Syksyisin kuljettivat säkittäin metsälintuja ja kesäisin kalastelivat suurissa järvissä tai metsäjokien jyrkissä koskissa.
Parhaalle paikalle Martti nytkin toimitti Ollin istumaan, antoi hyvän piikkipäisen sikaarin ja kysyi:
"Uskooko Olli tänä keväänä hyviä, kestäviä hankia tulevan?"