Eräässä paikassa oli syltä leveä onkalo, jonka toisesta päästä lähti pimeä käytävä suoraan vuoren sisään. Mutta hangen pinnasta oli vaikea päästä onkalon pohjalle, ja vielä hankalampi takaisin tulla.
"Tätä sanotaan Pirunkirnuksi", selitti Martti.
Naisten teki mieli nähdä käytävää, jonka pimeä suu ammotti onkalon perältä.
Muutamat herroista yrittivät hypätä onkaloon, mutta eivät uskaltaneet.
"Millä hemmetillä pääsee takaisin!" epäili opettaja.
"Ooja… kyllä sieltä takaisin pääsee", virkkoi Martti ja hyppäsi keveästi alas onkaloon. Hänen päänsä oli nyt toisten jalkain kohdalla.
Uuno seurasi perässä.
He neuvoivat naisia asettumaan istuvaan asentoon, jalat riippumaan onkaloon päin. Siitä Martti ja Uuno auttoivat heidät alas pohjalle.
Helvi ja postineiti uskalsivat.
"Tule pois vain!" sanoi Martti Helville. Helvi vilkaisi Martin silmiin. Rohkeasti hän astui onkalon laitaan, ja kun Martti kurotti kättään, sai hän Helvin kädestä kiinni.