"Astu olkapäälleni", kehoitti Martti. "Minä nostan sinut sitten tänne alas. Tällä tavoin on kaikkein mukavin."
Helvi astui Martin olkapäälle toisella jalalla ja antoi toisen laskeutua Martin vasemman käden kyynärpään mutkaan…
Silloin Martti päästi Helvin käden irti, tarttui nopeasti molemmin käsin Helviin, ja sekunnin ajan ehti Helvi olla Martin rintaa vasten. Mutta hän tunsi Martin lujan käden puserruksen ja kuuli, kuinka toisen sydän löi rajusti. Hän oli kuin pyörryksissä, kun Martti laski hänet onkalon lattialle…
"Tulkaa pois vain!" kehoitti metsänhoitaja.
Mutta toiset eivät uskaltaneet. Uuno oli saanut postineidin vaivoin onkaloon, mutta toiset naiset estelivät.
"Tässä luolassa oli kerran ahman pesä. Kivi-Ollin kanssa sen hajoitimme. Emän ammuimme ja kolme pentua", muisteli Martti.
"Onko tätä käytävää pitkälti vuoreen?" kysyi Helvi.
"Ei tämä kovinkaan pitkä ole", ilmoitti Martti.
Martti ja Uuno kävivät pimeään käytävään, mutta naiset jäivät sen suulle.
"Pirunkirnu… no se tämä onkin", arveli postineiti.