»Elkää helvetissä vain niin rohkeasti, että pääsevät tekemään peslaakin!» sanoi patruuna pelästyen.
»Ei ole hätää», lohdutti Santeri. »Konsteja on vielä monenlaisia.»
Ja sitä sanoessaan hän nauroi kavalasti.
Patruuna arvasi, että Santeri oli keksinyt jotakin aivan uutta, jonkun erinomaisen keinon, jolla taas eksyttäisi tullimiehet tieltään…
»Voi helkkari sentään, kuinka olet vikkelä mies keksimään», ilostui hän sanomaan ja nauraa höhötti niin että iso vatsa aaltoili ja ruumis hytkyi. »Voi lempo kuitenkin», hän kehui yhä, vaikkei vielä ollut kuullutkaan, mitä Santeri oli miettinyt.
»Ota sinä pitempi ryyppy… kuule sinä!» kehoitti hän. »Pitäisi saada vähän miehillekin», sanoi siihen Santeri.
»No sepä nyt tietty… sehän on selvää… nyt niinkuin ennenkin…»
Hän pistäysi konttoriin ja sieltä puotiin ja virkkoi takaisin tultuaan:
»Konttorin oviloukossa on turkin alla, jotta saat itsekin ja miehille myös.»
Lamppa tahtoi tietää, millä keinoin Santeri nyt aikoi kuljettaa tavaraa, sillä varma saisi olla, että tullimiehet pitäisivät vahtia yötä päivää. Niin olivat uhanneet.