»Hyvät saat ansiot, jos nyt syystalvesta saisit onnessa tavarani tälle puolelle, ja viinaa on aina vapaasti niin paljon kuin tarvitset.»
He juttelivat vielä pitkän aikaa, ja väliin kuului patruuna nauraa höhöttävän.
Lähtiessään Santeri pisti konttorin oviloukosta, turkin alta, kaksi kiiltävää pulloa takkiturkkinsa taskuun.
Oli ihan pimeä. Taivaalta olivat tähdet peittyneet paksuun pilveen. Myöhäinen aika jo oli, ja Lampallakin oli tulia sammutettu. Santeri seisahtui hetkiseksi kujalle.
Suomen puoleltakaan ei enää näkynyt tulta mistään, eikä Oinas-Matin asettama valo jaksanut tallinullakolta tuikkia niin pitkää matkaa pimeän läpi. Mutta sitä ei Santeri ajatellut. Muuta hän mietti.
Mietti lähteä taas tullimiesten asunnolle vakoilemaan, olivatko kotosalla vai eivätkö. Hän käveli kuitenkin rantaan ja päästyään venevalkamaan oli kuulevinaan liikettä syrjästä. Heti juolahti hänelle mieleen, että tullihurtat olivat siinä isojen kivien suojassa vahtimassa. Hän ei kuitenkaan ollut tietävinäänkään, että oli mitään kuullut. Käveli vain jäälle ja vihelteli.
— Kyllä saatte vartoa, — hän ajatteli ja läksi astumaan suoraan Suomen puolelle kotirantaansa kohden. Kun hän oli päässyt puolijokeen, alkoi tallinullakolta kiilua pienoinen tuli. Sitä kohden oli hyvä osata, ja hän asteli nopeasti lopun taivalta.
Kim hän ehti kotirantaan, olivat siinä Oinas-Matti ja Ranta-Jussi vastassa. Siinä he olivat seisoa värjöttäneet koko ajan odotellen merkkiä Lampalta, sopiko vai eikö sopinut tulla toista kertaa tuomaan. Sillä sellainen oli ollut merkki ennen — ja niin oli asia nytkin puhuttu —, että jos tie oli selvä, niin etteivät tullimiehet olleet uhkaamassa, niin Lampan päärakennuksen yläkertaan sytytettiin tuli komeasti näkymään kahdesta suuresta ikkunasta, ja silloin sai tulla…
Sitä olivat Matti ja Jussi koko illan vahtineet, mutta koska ei sytytetty tulta, eivät he olleet uskaltaneet lähteä, vaikka ruuna seisoi valjaissa ja kuorma oli valmiiksi pantuna.
»Hyvä oli, ettette lähteneet… Tullimiehet ovat nytkin rannassa», sanoi Santeri ja ojensi miehille toisen tuomistaan pulloista.