»Vai ovat riivatut liikkeellä», sanoivat molemmat miehet, mutta kovin hyvillään he näyttivät olevan pullosta.
Ja he läksivät kaikin rantatietä nousemaan pihaan.
II
Seuraavana aamuna oli Palomäen Santeri jo varhain liikkeellä.
Koko yön hän oli mietiskellyt, miten alkaisi menetellä. Ranta-Jussi oli koko yön ollut Ruotsin puolella ja vasta aamun alkaessa valjeta tullut takaisin, kertoen Santerille seikkailustaan.
Liikkeellä olivat tullimiehet olleet koko yön ja aamupuolella toisen kylän tullimiehet tulleet sijaan, kun toiset menivät levähtämään. Lampan ympäristöllä he olivat kävelleet ja välisti käyneet jäälläkin, puoliväylässä asti. Suuren kiven takana Lampan venevalkamassa oli Jussi pitkänään hiljaa makaillut. Kerran he olivat käyneet ihan kiven vieressä, mutta eivät onneksi olleet Jussia huomanneet. Siinä he olivat minkä mitäkin keskustelleet, noituneet ja vartoneet, kertoi Jussi.
»Mitä he puhuivat?» tiedusti Santeri Jussilta.
Jussi selitti:
»Saalkreeni oli pahimmalla päällä, ja kun Fynke sanoi, että oli hullutusta nyt vaania ja odotella… ettei Palomäen Santeri niin tyhmä ole, että tämmöiseen ansaan menee, niin Saalkreeni oli suuttunut Fynkellekin.»
Santeria nauratti.