Siitä seikasta hänen tulisi heti palata ilmoittamaan Palomäkeen…
Niin selitti Santeri, ja Iso-Liisa ymmärsi hyvin, kuinka tulisi menetellä.
Hän nauraa virnisteli Santerin keksinnölle ja arveli, etteivät taida tullimiehet kovinkaan riemastua, kun tupakkakulien sisällön näkevät. Mutta tulla lupasi, mieheksi puettuna.
Santeri kaatoi vielä toisen kerran kahvikupin täyteen konjakkia.
»Kyllä tulee hyvä», arveli Liisa kiitokseksi.
»Ja lisää saat, kun asiat luonnistuvat hyvin», lupasi Santeri ja läksi pois.
Liisa alkoi hommailla miehenvaatteita käsille. Hänellä oli vielä tallella entisiä, joita ennenkin oli käyttänyt, kun ylimaan miehille viinaa kavalsi. Ne hän nyt nouti ullakolta valmiiksi ja puheli ääneensä itsekseen, kun konjakki tuntui nousseen päähän.
* * * * *
Mutta Santeri puuhaili kaiken päivää ulkosalla, kävellen edestakaisin.
Rengilleen hän antoi määräyksiään ja piti kovaa hoppua.
Itsekseen renki ihmetteli, mitä isäntä aikoi tehdä tuolla vanhalla hevoskaakilla. Ja viimein hän kysyikin Santerilta.