Mutta Santeri ja Liisa vaihtoivat vielä kuiskaamalla jonkun sanan. Sitten Liisa iski hevoskonia ruoskalla ja lähti ajamaan rantatietä jäälle.
Santeri seurasi perässä törmälle asti, ja hetken päästä saapuivat siihen Matti ja Jussikin.
Oli jo niin pimeä, että kun Liisa kuormineen pääsi puolijokeen, hän katosi näkyvistä. Mutta selvästi kuuluivat ruoskaniskut, kun Liisa pakotti hevosta juoksemaan.
Nyt piti Ranta-Jussin lähteä poikki ja jossakin Lampan nurkan takana kuunnella, mitä tapahtuisi, ja pian tulla ilmoittamaan. Sillä semmoinen oli Santerilla tarkoitus, että kun tullimiehet panevat roskakuormalle peslaakin ja riemuissaan lähtevät sitä sekä hevosta viemään Haaparannalle päin… silloin hän alkaa kolmella hevosella kuljettaa tavaroita poikki, että vinkuu…
Hän selitti Matille ja Jussille, mitä aikoi, ja hänen silmänsä kiiluivat kuin kissan.
He kuuntelivat yhdessä, alkaisiko Lampan pihasta kuulua mitään oudompaa melskettä. Mutta vaikka oli aivan tyven, ei mitään kuulunut, ja epäilemättä oli Liisa jo ehtinyt pihaan asti.
Santeri neuvoi vielä Jussille, miten menetellä, ja Jussi läksi kävelemään suoraan Lampalle päin.
Santeri ja Oinas-Matti jäivät rantatörmälle odottamaan.
Pimeä oli, kun Jussi nousi venevalkamasta Lampan pihaan. Hän käänsi naapukan korvilleen, jotta naamakin osaksi peittyi. Tavallisesti hän käveli etukumarassa, mutta nyt hän koetti kävellä suorana ja pönäkkänä, etteivät tullimiehet tuntisi, jos osuisivat kohti tulemaan.
Kujalle päästyään hän näki Ison-Joonaan juosta könttivän pihan poikki ja kiroilevan, ja maantieltä päin kuului isoäänistä puhelua…