Santeri komensi miehet ja toisen hevosensa navetan taakse ja meni itse herättämään isäntää.
Hän oli ehtinyt miettiä valmiiksi kaikki asiat, ottanut lukuun kaikki varovaisuusmahdollisuudet, sillä hän arvasi, että äskeinen teko oli sitä laatua, että jos se…
Mutta hän uskoi kaiken käyvän hyvin ja päätti menetellä viisaasti.
Tullikavaltajia
III
Lunta tuiskusi seuraavana päivänä niin, että kaikki vaarojen laetkin peittyivät valkoisen vaipan alle. Joen jäältä peittyivät kaikki jäljet, eikä sinä päivänä jäällä näkynyt muita ajajia kuin heinien vedättäjiä.
Santeri oli vasta yöllä tullut kotiin, mutta kukaan ei talossa tiennyt, missä hän oli ollut ja milloin palannut. Aamulla hän oli kuitenkin pystyssä jo tavalliseen aikaan, toimitti rengin hakemaan heiniä ja alkoi itse pienentää mättäitä tallitunkioon.
Palomäen talo oli vähän erillään muista kylän taloista, niin että lähimpään naapuriin oli toisaalle kilometri ja toisaalle päin vähän vaille. Naapurien ei ollut tapana usein käydä Palomäessä, saattoipa mennä joskus viikkokin, ettei heistä ketään talossa näkynyt.
Nytkin oli mennyt monta päivää, niin ettei kukaan muu ollut käynyt kun Iso-Liisa ja Oinas-Matin vaimo, Eeva-Priita, jotka noutivat täältä karjan antia. Ei ollut koko kylässä ketään, joka olisi tiennyt tullikavaltajien yöllisestä retkestä.
Sitä Santeri mietiskeli, kun tunkioon mättäitä pienenteli. Hän tunsi jonkunlaista levottomuutta, ja mieleen tuli yhtä ja toista, mikä pani arvelemaan. Ahtaalla olisi asia, jos siitä tieto tulisi…