»Jo kävi hullusti… ja taisi kuolla se Kruuki… Vallesmanni ja poliisi ovat hakemassa… kun pääsisi piiloon!» puhui hän sopertamalla, pelon vallassa.
Santeri hoksasi pian, että suuri on asia, ja arvasi, että hän itsekin sotkeutuisi tähän juttuun. Nopeasti hän vei Matin navettaan ja kätki hänet muurin taakse.
»Patruuna käski!» koki Matti Santerille selittää. »En minä olisi muuten… ja neljä miestä kun oli… ja ruomat katkaisivat, niin en päässyt kuormineni…»
Matti jäi navetan muurin taakse kyyröttämään, mutta Santeri meni pihalle. Hän käski Ranta-Jussin lähteä kotiaan ja olla olevinaan tietämätön koko asiasta.
Jussi ehti juuri lähteä hiihtämään mökkiänsä kohden, kun Santeri näki vallesmannin ja poliisin ajavan tiellä. Ohi Palomäen toki ajoivat!
Santeri mietti hetkisen pihalla. Sitten hän painui navettaan ja oli siellä pitkän aikaa.
Kun hän tuli takaisin, meni hän suoraan tunkiolle mättäitä pienentämään. Hän oli oikein aavistanut! Vallesmanni ja poliisi ajoivat palatessaan pihaan.
Oliko Santeri nähnyt Oinas-Mattia?
»Ei ole käynyt pitkään aikaan», vastasi Santeri. »Kuinka niin?»
»Olisi vähän asiaa», selitti vallesmanni ja katsoi tarkasti Santeria, mutta pieninkään väre Santerin kasvoissa ei ilmaissut, että hän jotakin tiesi.