Patruuna tuijotti Santeriin pelästyneenä.
»Mitä sinä tarkoitat?» kysyi hän.
»Sitä, mitä sanoin», vastasi Santeri kolkosti ja aikoi lähteä.
Santeri oli osannut arkaan paikkaan. Patruuna tiesi hyvin, että Santeri voisi häntä paljonkin vahingoittaa, jos tahtoisi… ilmoittaisi rajavartijoille, missä hän, Lamppa, säilytti luvattomasti maahan tuotuja tavaroita, voisipa ilmiantaa viinanmyynninkin…
»Elä vielä mene… istu nyt!» kielsi hän Santeria.
Santeri seisahtui ovensuuhun. »Mitäpä siinä on… ottakoot Matin kiinni… vallesmanni ja poliisi kävivät jo hakemassa…»
Santeri yritti taas lähteä.
»Tulehan tänne, Santeri! Ajatellaan vielä asiaa», sanoi patruuna, ja hänen äänensä oli muuttunut veljelliseksi.
He menivät konttorin viereiseen huoneeseen ja panivat oven lukkoon.
Kun Santeri puolen yön aikaan hiihteli takaisin kotiinsa, oli hänellä povitaskussaan matkarahat Oinas-Matin Amerikkaan matkaamista varten.