Sen pitemmälle he eivät keskustelleet, vaan lähtivät pyrynä hiihtämään
Lampalle.
Mutta kun he pääsivät pihalle, ei siellä liikkunut ketään. Talo oli aivan pimeänä ja kaikki ovet kiinni. Näytti siltä, että Lampalla nukuttiin niinkuin rauhallisessa talossa ainakin.
»Mitä tämä merkitsee?» puuskui Saalkreeni. »Onkohan se lurjus ja heittiö Joonas kotona?»
»Niin… se olisi hyvä tietää», sanoivat toisetkin, mutta kaikkien hämmästys näytti olevan suuri.
He menivät pirtin puolelle, missä tiesivät Joonaan nukkuvan. Takoivat oveen ja ikkunoihin ja pyysivät päästä sisälle.
Pitkän ajan perästä kuului sisältä liikettä ja ovien aukomista ja kolinaa. Joonas ilmestyi alushousuillaan ovelle ja kirosi kysyen, kutka siellä semmoista meteliä pitivät.
»Me täällä olemme», vastasi Saalkreeni kaikkien puolesta.
»Mitä on asiaa?» liuskasi Joonas kiukkuiselta äänellä.
Niin, mitä heillä olikaan asiaa!
Ei ollutkaan selvillä, mitä sanoisi, kun tapasivat Joonaan yösijalta.