Samassa hän myös näki Joonaan, joka heinähäkin päällä köllöttäen ajoi pihaan.
Hän meni konttoriin. Leveästi nauraen patruuna otti vieraansa vastaan.
»Jopa oli hyvä, että tulit… jopa oli hyvä…» hoki hän. »Tulit kuin kutsuttu… Käy istumaan… pane sikaari palamaan… riisu turkki yltäsi…»
Erinomaisen hyvällä tuulella nyt patruuna olikin. Kaikki oli onnistunut niin kovin hyvin.
»Ja ajattele, etteivät ne pöllöt, vaikka tässä pyörivät yöt päivät, ole kertaakaan hoksanneet mennä rautakrasseillaan sysimään heinähäkkiä», puheli hän hyvillään.
Ja kertoi lisäksi, että Joonas oli vähän kerrallaan saanut kuljetetuksi kaikki tavarat Kortesuon ladosta kotia. Heinähäkkiin oli pohjalle latonut tavaraa, niinkuin Santeri oli neuvonut, ja heiniä alle, päälle ja laidoille… Osa tavaroista oli jo saatu viedyksi Ylikainuulle, mutta lisää tarvitsisi… Markkinat olivat pian tulossa.
Ja senvuoksi olikin hyvä, että Santeri tuli neuvottelemaan, kuinka nyt alettaisiin menetellä.
Sen Santeri oli tiennytkin ja miettinyt jo valmiiksi.
Ja nyt hän kertoi patruunalle uusimmasta aiheestaan.
Patruuna kuunteli ja lasketteli väliin pitkiä nauruja. Jopa oli viisas ja kavala mies tuo Santeri! Mistä hemmetistä se aina hoksasikin!