»Tule sitten huomenillalla!» kuiskasi hän Liisalle.
Yöllä oli pakkanen. Santeri istuutui etumaiseen reslaan, jonka valjaissa oli Miukin Matin toinen hevonen, juoksijatamma, ja toinen, vankka ruuna, oli köytetty marhaminnasta reslan perään. Ranta-Jussi ajoi Alaniemen isännän hevosia, jotka olivat lihavan kiiltäviä ja kookkaita ruunia molemmat.
Virkut hevoset porhalsivat pyrynä jäälle ja sitten kiivasta vauhtia poikki joen pitkin viitoitettua tietä Lampalle.
Joonas seisoi portailla ja huusi, kun Santeri ajoi ohitse:
»Antakaa mennä vain! Selvä on tie!»
Ja vielä Jussillekin, joka tuli vähän jälempänä, hän huusi:
»Anna mennä perässä!»
Hän seisoi portailla niin kauan kuin kuuli kavioiden kopsetta, ja meni sitten sisälle, arvaten, että Santeri ja Jussi olivat jo Kainuuseen menevällä tiellä ja ettei siellä ollut pelkoa tullimiehistä.
Aamupuolella yötä Santeri ja Ranta-Jussi palasivat suksilla, jotka lähtiessä olivat ottaneet mukaansa.
* * * * *