Mitä lie ollut papereita ja laskuja tarkastamassa, mutta syvissä mietteissä hän oli. Jussin tultua hän kokosi kaikki yhteen pinkkaan ja pisti pöytälaatikkoon.
Ja nyt hän alkoi selittää Jussille, mitä oli miettinyt ja miten nyt alettaisiin vetää tullimiehiä nenästä.
Käkisaaren kautta, Rantalan ladon ohi, piti ajaa. Sitä tietä eivät tullimiehet nyt, kun markkinain aika lähestyi, joutaneet öisin vartioimaan. Sitten noustaisiin maihin Lehmikankaalle, josta Kortesuolle kääntyvää tietä pitkin ajettaisiin Lampan ladoille asti. Kuormat purettaisiin sinne. Joonas saisi heinähäkissä toimittaa osan kotiin, mutta suurempi osa olisikin vietävä markkinoille.
Mutta jottei syntyisi mitään suurempaa rähinää tai liikettä, oli Santeri päättänyt olla ottamatta ketään vierasta poikki viemään… yksin vain oriilla ajaisi… Siitä olisi sitäpaitsi se hyöty, ettei tarvitsisi apureille maksaa palkkaa, sillä ne olivat vaativia semmoisissa hommissa… Vain Jussin kanssa kahden ja Iso-Liisa kolmantena. Jussin tulisi oleskella Rantalan ladossa Käkisaaressa. Siellä hänen oli pidettävä silmät auki, ja kun alkaisi kuulua, että Santeri jo oli tulossa, silloin piti kaksi kertaa helistää suurta, rautapeltistä lehmänkelloa. Se olisi merkkinä, että sopi tulla…
»Mutta jopa sinä hoksaat!» ihmetteli Jussi, kun kuuli Santerin tuumat.
Iso-Liisa olisi miehenvaatteissa Ruotsin puolella, hiihtäen Lehmikankaan, maantien ja Kortesuon tienhaaran väliä edestakaisin. Jos tullimiehet silloin sattuisivat sinne päin, jolloin kello soi (sillä Iso-Liisa kuulisi kyllä kellonsoiton Lehmikankaalle yhtä hyvin kuin Santerikin suomenpuoliselle rannalle), tulisi Liisan hiihtää vastaan, jotta Santeri tietäisi kääntyä takaisin.
»Hyvin on mietitty!» vakuutti Jussi. »Kovin hyvin!»
Kaikki oli jo valmiin?. Liisakin oli jo mennyt paikoilleen Ruotsin puolelle. Nyt saisi Jussi lähteä.
He menivät ulos, ja Santeri antoi tallista Jussille rautapeltisen lehmänkellon, joka kesäisin kuului kaukaisista kiveliöistä asti. Jussi köytti kellon vyölleen, kun ensin oli täyttänyt sen heinillä, ettei se kalisisi, ja niin hän lähti hiihtämään Käkisaarta kohden.
Santeri aikoi lähteä tuntia myöhemmin.