»Hei!» huusi Santeri ladon kohdalla.
»Hei!» vastasi Jussi ladon edestä.
Ja niin kuorma katosi taas näkyvistä kuin Sirkan Mikko vallesmannia piiloon.
Kumma, että Santeri pysyikään noin korkean kuorman päällä, kun ori lennätti tuommoista vauhtia! ihmetteli Jussi.
Mutta nyt hän kiipesi taas latoon ja otti kaksi ryyppyä, molemmat pitkänlaisia. Hän koetti arvata, mikä aika yöstä jo oli kulumassa, tarkasteli taivaan tähtiä ja päätteli, että aamupuoli yötä jo oli. Tuskin Santeri enää kolinatta kertaa ehtisi, jos uskaltaisikin Ja voivathan tullimiehet aamupuolella olla liikkeellä…
Niin hän mietiskeli ja siinä toivossa, ettei Santeri enää kolmatta kertaa yrittäisi, hän joi pullonsa tyhjäksi ja hyräili huvikseen.
Santeri ei viipynyt tälläkään kertaa kauan. Mutta nyt hän tuntui ajavan pikkuhölkkää, ja kun hän tuli lähemmäksi, huomasi Jussi, että reessä istui kaksi henkeä.
Ladon kohdalla Santeri pysähdytti ja käski Jussin suksineen tulla rekeen.
Iso-Liisa istui mahdottoman pitkävillainen naapukka päässä ja turkki yllään Santerin vieressä reslan perässä.
»Istu sinä kuskipukille!» käski Santeri Jussia.