"Rikas se taitaa olla. Isällekin oli antanut jauhoihin rahaa, sanoen, että kyllä sitten sovitaan, ja rovastikin oli maininnut, että kyllä se olostansa maksaa, kun vain saapi olla rauhassa", selitteli emäntä Eevalle.
"Paljon sillä näkyy olevan kirjoja ja vaatteita tuossa toisessa", näytteli Eeva ja kehuskeli.
"Mutta ei se ollut virastaan mitään selvää tehnyt, vaikka isä oli välillä kysynytkin", tiesi emäntä. "Saattaa olla isokin virka. Kuinka lienee vanha? Nuorelta näyttää, mutta on sillä semmoista somaa alamielisyyttä silmissään."
"Sanoi viisikolmatta täyttäneensä."
Eeva havaitsi nyt ikkunalaudalla kultakellon ja sormuksen, jotka Kaarlo oli siihen jättänyt.
Yhdessä he niitä emännän kanssa kävivät tunnustelemaan ja tutkimaan.
"Antaisipa noita kirjoja luettavaksi!" toivoi Eeva.
"Ne ovat varmaan vieraskielisiä kaikki."
"Tämä tässä on suomalainen…"
Ja Eeva otti "Kalevalan" uudestaan kapsäkistä.