"Siellä ne ovat. Aikoiko maisteri järvelle?"
"No, en tiedä. Olisi tässä jo aika ruveta minunkin tosityöhön. Kesä kuluu."
"Mutta tehän kirjoitatte ihan myötäänsä! Mitä te kirjoitatte?"
"Minä suomennan erästä ranskalaista romaania."
Eeva ei osannut siihen mitään sanoa. Hetken kuluttua virkkoi:
"Mutta jo teillä on paljon kirjoja!"
"Ei niitä täällä ole paljon."
Eeva nousi lypsämästä. Hänen hiuksensa olivat valahtaneet ohimoille ja posket punoittivat. Kun hän kävi kiulua tyhjentämässä pyttyyn, joka oli keskellä navetan lattiaa, kumartui hän niin, että Kaarlo näki hänen pulleat, sirot pohkeensa takaapäin…
"Olisi minulla ollut yksi pyyntö, mutta äiti ei ole luvannut…"
Eeva katsoi häntä suoraan silmiin, loistavin, viisain katsein. Hän tuli melkein Kaarlon viereen…