"Riskejä poikia te olette!"
Noin sitä maata viljeltiin, noin kiskottiin lakittomin päin, hiki tippuen pitkin nokista naamaa! Mitä saivat palkakseen tästä kovasta, rasittavasta työstä?
Kaarlo alkoi vähitellen ymmärtää oman kansansa taistelua, ymmärtää, ettei tätä kansaa syyttä ollut sanottu sitkeäksi ja niukkaan tuloon tyytyväiseksi.
"Kun nuo pojat tässä jaksaisi miehiksi kasvattaa, niin kyllä me tästä talon tekisimme", jutteli Heikki Kaarlolle. "Vähältä näyttää tämä meidän vainiomme vielä… Vaikka töitä tässä olen tehnyt… Tuossa on vieläkin navetan takana iso mänty, jonka juurelle ensin laukkuni laskin… Ja siitä aloin… Kahteen kesään en saanut kerätyksi heiniä kuin yhdelle lehmälle… Niittyä minä sitten ensi vuosina harrastinkin… raivasin Kuverojan varren ja laitoin tammen. Siitä on tullut nyt hyvä niitty, on maaheinää aika paljon paikoitellen… Niitty on pellon äiti, sanotaan. Ja niin minä sitä olen lisännyt ja lisännyt, latoja kevätahavain aikana salvanut… Mutta mitäpä minä niistä nyt teille juttelen…"
"Jutelkaahan vain! Hauskaa on kuulla, kuinka tässä olette elämään alkaneet", kehoitti Kaarlo.
Nyt hän vasta alkoi oikein ymmärtää "kansan elämää".
"Ei sitä yksi mies sentään maailmaa kerkiä", sanoi Heikki.
"Pankaa nyt täältä sikaari ja istahtakaa tähän levähtämään", kehoitti
Kaarlo.
Heikki näyttikin kovin uupuneelta, ja hänen silmäinsä kirkas ilmekin oli kuin himmennyt.
"Väsymys jo alkaa minussakin tuntua", hän sanoi ja istahti Kaarlon viereen, poikain ahertaessa nuotion ympärillä. "Olisi pitänyt saada tämä sarka kuokituksi ennen heinäntekoa, vaan keskiin näyttää jäävän… huomenna jo pitää alkaa lehtikerppuja lampaille… ja sitten heinäntekoon… Pojista alkaa jo olla hyvä apu: Aapo tuo käykin täydestä miehestä, eikä ole kehnokuntoinen Erkkikään, ja Akselikin jo niittää kampailee toisten jäljessä lakeisensa niinkuin muutkin. Eeva se olisi hyvä heinäntekijä ja joutuisa haravamies, mutta kun kuivi tuolta äidiltä käsi, ettei kykene lypsämään, niin ei Eeva pääse kuin lähiniityille päivänajaksi… Mutta nyt ei enää ole hätää. Ensi alussa oli, kun kahden vain kahlaten perkasimme veteliä jänkkiä… Ja siinä se meni äidiltäkin terveys, kun raskaaksi vielä sattui kesänajaksi…"