"No, jos on kirkkaita poutia, niin kyllä sen sitten puolessatoista viikossa saamme tehdyksi… Se onkin paras ja laajin niitty", selitti Heikki.
"Kylläpä siinä on työtä", kummasteli Kaarlo; "vai niin kauan menee!"
"Ja matkassa pitää sittenkin olla aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja jos sateita sattuu, niin menee siinä kaksikin viikkoa umpeen…"
"Niin, mutta sitten on vielä Sammaljoki, Hanhisaajo ja Risuniitty", luetteli Akseli.
Kun he olivat juoneet saunakahvin ja Eeva tuonut Kaarlolle kipollisen maitoa, sanoi Kaarlo leikillä:
"Ei ole kuulunut muusta maailmasta mitään… vaikka olisi palanut koko homma…"
"Eipä ole kuulunut, että olisi palanutkaan…"
"Tulevana kesänä minäkin pääsen juhannuskirkkoon", iloitsi Akseli. Ja Kaarlo sai nyt kuulla, etteivät Eeva ja Aapokaan olleet käyneet kirkonkylässä kuin kaksi kertaa eläissään… rippikouluaikana.
"Eikö tee joskus mieli?" kysyi hän Aapolta.
"Eipä juuri."