Oliko hän koskaan vieraalla maalla ollessa tämmöistä tuntenut? Oliko mieli tuntunut koskaan näin levolliselta? Oliko sydän näin tyynesti, hiljaisesti riemuinnut?
Ei muistanut hän tällaista.
Kun hän aamulla käveli avojaloin pirttiin, näki hän porstuan ja portaat katajahavuilla ripotelluiksi.
Raitis katajanhavun lemu levisi ympärille, ja jonkunlainen juhlatunnelma valtasi hänet.
Pirtin lattia oli lehditettynä, ja Heikki istui pöydän päässä raamattua lukien. Emäntä istui toisessa päässä ja näytti kuuntelevan Heikin lukua.
Nyt oli sunnuntai, oli Jaakonpäivän sunnuntai.
Heikki luki kappaleen loppuun, luki hartaalla, veisaavalla äänellä, mutta selvään. Lopetettuaan lukunsa, hän siirsi raskaan raamattunsa vähän syrjään ja alkoi tuumailla Kaarlon kanssa.
Minkätähden oli porstua ja portaat havutettu ja pirtin lattia lehditetty?
"No isä tahtoo sillä lailla, kun hänellä on toisena nimenä Jaakko", sanoi emäntä.
"On siinä muukin syy, ja se on suurempi. Ohra on jo maitojyvällä", sanoi Heikki. "Jos näin lämmintä riittää, niin Laurin päivän tienoissa saapi leikata ensimmäiset kylvöt."