"En minä nyt. Illalla sitten… Mutta kyllä se Lemminkäinen kuitenkin oli aika hulivili… Mutta teiltä jäi kesken se Kaarina Maununtyttären tarina…"
"Ei se ole tarina. Se on historiallinen totuus. Kaarina joutui naimisiin kuninkaanpojan kanssa ja sai paljon kärsiä."
Ja Kaarlo kertoi pitkälti Kaarina Maununtyttärestä.
Hetken kuluttua arvosteli Eeva:
"Mutta he rakastivat kuitenkin toisiaan! Kuinka ihmeen kaunis onkaan se
Kaarina ollut!"
Ja taas hetken perästä:
"Mahtaa olla kaunista sentään tämä Jumalan luoma maailma… Joka kerrankin sen näkisi!…"
"Siellä maailmassa on niin paljon pahaa… syntiä, tuskaa ja suruja, verta, vainoa ja sotia… Ei sinne kannata haluta…"
"Sinne minä nyt tahtoisin!"
Eeva käännähti taas katsomaan Kaarloon. Hänen silmissään välähti kuin salama, ja Kaarlo huomasi niissä saman ilmeen kuin silloinkin, kun Eeva kuuli jotakin merkillistä maailmassa tapahtuneen.