"Joko te pian lähdette?" kysäisi hän sitten melkein väräjävällä äänellä.
"En minä vielä. Minun on niin hyvä ja hauska täällä olla…"
"Eikö teidän ole ikävä? Kyllä minunkin on joskus ollut ikävä, mutta ei nyt tänä kesänä…"
"Mihinkä Eeva ikävöitsi?"
"En tiennyt… Oli vain ikävä… välistä kirkonkylään…"
He saapuivat jo niin lähelle niittyä, että kuulivat viikatteen hiontaa ja näkivät niittomiehet.
Akseli huomasi heidät ensiksi.
"Maisteri ja Eeva tulevat luo'olle", hän huusi.
Niittäjät seisahtuivat katsomaan.
"Jo on maisterillakin harava!" iloitsi Akseli.